Vauvan ensimmäinen vuosi

Pistänpäs pikaisesti muutaman herkkupalan Oliverin ensimmäisestä vuodesta, kun sain vanhemmilta luvan, että muutamaa kuvaa voisi vilauttaa muillekin. Oliver kävi yhteensä viidessä kuvauksessa ensimmäisen vuoden aikana ja sulatti minun sydämen joka kerta… Voi että voi lapsi olla ihana. No – katsokaa itse. 🙂

Pakettiinhan kuuluu yleensä neljä kuvausta, mutta tällä kertaa tosiaan räätälöitiin perheelle viiden kuvauksen satsi, jotta yksivuotiskuvat mahtuivat mukaan. Mukana oli myös perhekuvia ja kuvia äidin ja isän kanssa. On aina yhtä hauskaa nähdä miten vauva muuttuu todella paljon ihan parissa kuukaudessa ja kuinka he kehittyvät siitä pienestä kääröstä jo ”isoksi” yksivuotiaaksi.

❤ Janica

Ikuisia muistoja (+Beloved-tarjous kesä2014)

 

Viikonloppuna olin kotipuolessa, hautajaistunnelmissa. Yleensä periaatteeni on, että en kuvaa hautajaisia – en itselle, sukulaisille tai asiakkaillekaan. Nyt joku pakotti minut ottamaan kameran mukaan. Ehkä syystä. Tämä reissu pakotti minut ajattelemaan taas rakkautta monelta kantilta.

Oli koskettavaa katsoa ja ikuistaa, kun iäkäs sukulaismieheni laski elämänsä rakkauden arkulle kukkalaitteen. Miten kauniisti hän rakasti – ja rakastaa – vaimoaan vieläkin, vaikka yhteisiä vuosikymmeniä on takana hurja määrä. Kuinka hän on hellästi hoitanut vaimoaan vuosia, vaikka tämä on ollut vuoteenomana ja lopulta jopa kykenemätön kommunikoimaan.

Mikä lämpö tämän miehen silmissä vieläkin, yhteisiä vuosia muistellessa. Sitäkin, että joskus tuli vähän riitaakin. Se kuuluu elämään.

Muistotilaisuudessa oli myös kuvia, joista näkyi heidän rakkautensa vuosien varrelta. Naurua ja lämpimiä hetkiä. Valokuvasta ne muistot eivät häviä koskaan, niihin voi palata aina. Valokuvien arvoa ei välttämättä osaa aina edes ajatella.

Joudun ehkä miettimään uusiksi periaatettani hautajaisten kuvaamisesta. Sielläkin on tärkeitä tunteita, vaikka helppo paikka se ei olekaan tällaiselle tunteisiineläytyjälle, joka nyyhkii usein häitä kuvatessakin. Ei työn kyllä aina tarvitsekaan olla helppoa, eikä kyyneltä tarvitse hävetä.

Eilen puhuin myös isomummoni (kuvassa alla) kanssa kuolemasta, sillä hautajaiset olivat hänen tyttärensä. Siinä sivussa puhuimme vähän rakkaudestakin.

Hän on nyt 98-vuotias. Hänen miehensä, isopappani, menehtyi vuonna vuonna 1991, yli kaksikymmentä vuotta sitten. Hän kertoo yhä edelleen joka ilta nukahtavansa muistoihin Kalle-papasta ja toivovansa, että he vielä joskus tapaisivat. He tapasivat ensimmäisen kerran mummoni ollessa 14-vuotias, isopappani oli melkein kymmenen vuotta vanhempi. Mummo totesi heti topakasti, että hänhän ei sitten ala pariskunnaksi. Vasta kun hän on tarpeeksi vanha menemään naimisiin. Pappa odotti monta pitkää vuotta, vaikka muitakin morsiamia hänelle yritettiin tarjoilla. Mutta hän tiesi mitä halusi ja he menivät naimisiin mummoni ollessa 18. Pitkän liiton aikana ei riidelty, ei ollut tarvetta. Ymmärrettiin toista. Selvittiin sodastakin. Mikä rakkaustarina!

On olemassa mykistävää rakkautta.

Rakkautta, joka kaiken voittaa.

Rakkautta, joka ei katoa, eikä haalistu.

Rakkautta, joka odottaa.

Mielettömän inspiroiva asia tuo rakkaus!

Näitä todellisia rakkaustarinoita löytää läheltäänkin, ei siihen tarvita siirappisia Hollywood-elokuvia.

Näiden ajatusten jälkeen rupesin miettimään omaa työtäni. Miten kuvaamani kuvat voivat vielä joskus olla niitä hetkiä, jotka jäävät mittamattoman arvokkaina muistoihin. Tai valokuvat ylipäätään. Perhekuvat, sisaruskuvat, kuvat rakkaasta lemmikistä. Vaikka jopa kuva siitä entisestä rakkaasta, eihän kaikki rakkaus ole ikuista, välillä olemme vain vierailijoita toistemme elämässä – laivoja, jotka kohtaavat yössä. Mutta mikään rakkaus ei ole turhaa. Eikä varsinkaan yksikään muisto rakkauden olemassaolosta.

Valokuvalla on arvoa.

Ajatus toi minulle lämpöä, sillä välillä kriiseilen sen kanssa, että ”teenkö työtä, jolla on tarkoitus”. Koska haluan tehdä jotain hyvää ja merkityksellistä ollessani täällä. En vain ansaita leipää, nappailla kuvia ja pyörittää oravanpyörää. Näistä pohdinnoista tuli itse asiassa parikin uutta ideaa taas mieleen, mutta niistä sitten myöhemmin, kun vähän niitä makustelen ensin. 🙂

Minulla itselläni on kattava kokoelma kuvia, joissa esiintyvät minulle rakkaat ihmiset. Ne ovat minun aarteeni sadepäivän varalle. Näissä minun Mummi ja Pappa, kuvat tältä viikonlopulta.

Kuvien ei tarvitse olla huippuja, kunhan niissä on pala sitä, minkä haluaa muistaa. Suosittelenkin ottamaan paljon niitä ihan arkisia kotikuvia, vaikka kaikki eivät kameran edessä viihtyisikään. Sen ei tarvitse olla vakavaa, eikä aina tarvitse olla parhaimmillaan. Tulee päivä, jolloin ne asiat tuntuvat ihan toisarvoisilta. Ja valokuvaajalla voi käydä sitten ikuistamassa edustavampia otoksia, niitä jotka ilolla haluaa kehystää esille kodin seinälle. Kuvilla on monenlaisia käyttötarkoituksia ja paikkoja.

Kuvista kannattaa myös teettää paperikuvia. Se vaiva kannattaa nähdä, sillä digikuvat häviävät hetkessä, kun tekniikka pettää.

Viikonlopusta inspiroituneena haluan laittaa Beloved-kuvaukset ensi kesälle tarjoukseen, jotta voisin toteuttaa mahdollisimman monet ihanat muistot arjen inspiroivista rakkaustarinoista. Tämän kuvauksen voi antaa vaikkapa lahjaksi sellaiselle parille, joilla yhteisiä vuosia on takanaan jo paljon. Takaan, että pitkäänkin yhdessä olleilla on tämän kuvauksen aikana perhosia vatsassa ja saamme sen ikuistettua kuviin. Niistä kuvista voi olla sitten iloa jälkipolvillekin.

Eli: nyt helmi-maaliskuussa varatut Beloved-kuvaukset puoleen hintaan, 250 euroa – norm. 500 euroa. Tarjoushinta ei sisällä isoa valokuvavedosta. Kuvaukset voidaan toteuttaa touko-syyskuussa 2014. Kuvausten tarkka ajankohta voidaan lyödä lukkoon loppukeväästä/alkukesästä.

Rakkaudentäyteistä kevättä. Ottakaa kuvia!

Janica

Terveisiä junan alta

Junan allekin voi joutua monella tapaa – ehkä miellyttävin tapa on kyllä päätyä sinne kuvaamaan. Kävin JHL:n Motiivi -lehden keikalla viime viikolla VR:n Oulun uudella varikolla, jossa sain päivän ihmetellä kameran kanssa varikon elämää. Olipa mielenkiintoista! Melkoinen kompleksi!

Tässä pari kuvaa reissulta. Kerrankin poikkeuksellisesti lehtikuvaa tänne blogin puolelle.

 

Kuten ehkä blogin päivittymisestä taas huomaa, niin kiirettä on pitänyt. Ehdin aina sanoa, että kyllä se nyt parin viikon päästä/syksyllä/talvella/keväällä helpottaa, vaan eipä tuo töiden määrä näytä olevan laskusuunnassa. Nyt sain juuri pari isompaa lehtiprojektia valmiiksi, joten ehdin viimein vähän tekemään jotakin extraa, kuten kirjoittelemaan tänne.

Yksi alkuvuodesta kiirettä aiheuttanut projekti oli Lovely Day -häätapahtuma, joka onnistuikin kyllä yli odotusten. Se oli kymmenen yrityksen yhdessä järjestämä hääiltama Uudella Seurahuoneella. Aluksi heitimme ilmoille ajatuksen, että olisipa siistiä, jos sata ihmistä saataisiin paikalle. Noh, lopulta paikalle tuli ensimmäisen 40 minuutin aikana 400 kävijää ja arviomme mukaan koko illan aikana vierailijoita riitti noin 800. Hurja lukema! Meillä oli tapahtumassa Lets Foton Monican kanssa photobooth, jossa ikuistimme vieraita. Saimme vasta toimitettua ne kuvat, sen verran paljon niitäkin riitti. Kiitos kaikille kävijöille! Ensi vuonna uudelleen!

Lisäksi koulu on pitänyt minua osaltaan myös touhukkaana. Tässä kuva viime viikolta, jolloin kävin taas Tampereella lähipäivillä. Harjoittelimme ystävänpäivänä autokuvausta. Kyseinen mersu kuvattiin kohta kohdalta erikseen valaisemalla ja ne palat yhdistetään kuvankäsittelyssä yhdeksi kuvaksi, jolloin autoon saadaan kiillot halutulla tavalla. Tällä kerralla meno oli muutenkin kuvankäsittelypainotteinen ja sain paljon uutta oppia ja ideaa sekä Photoshopin että Lightroomin käyttöön. On mahtavaa, kun oppii uusia juttuja ja voi soveltaa niitä tähän jokapäiväiseen työhön, se todella motivoi. Minä tunnetustikaan en tykkää istua tietokoneella, vaan olen mieluummin ihmisten kanssa ja kamera kädessä. Kuitenkin taitojen päivitys virkistää sitäkin puolta ja antaa uutta potkua.

Meillä on myös mahtava VEAT-opiskelijaporukka – ihania tyyppejä ja hyvää energiaa. Olen aina niin innoissani koulupäivän jälkeen, että unetkin jää vähille, kun vaan intoilen yönkin päivällä opittuja juttuja, vaikka väsyttäisikin pitkän päivän jälkeen oikeasti ihan sikana. Ei ole siis todellakaan pakkopullaa. 🙂

Pakko vielä tähän loppuun kehaista, kun Kemissä julkaistiin ”Kemistä oon ja kehtaan sanua” -kirja, jota kävin viime vuonna kuvaamassa useaan otteeseen. Siitä tuli kyllä hieno! Tässä vielä pari kuvaa siitä projektista.

Vastikään kuvasin myös Elämäni Rakkaus -blogin Heidille kuvia. Siitä kuvauksesta voit lukea tästä:

http://www.lily.fi/blogit/elamani-rakkaus/valokuva-tarkka-peili-tunteet-heijastuvat-ulos

Tässä vielä lempparikuvani tuolta reissulta:

Ihanaa, valontäyteistä kevättä kaikille!

Janica

Kesän satoa

Kesä on ollut taas niin kiireinen, että kaikki ylimääräinen, kuten esim. tämä blogin pitäminen on jäänyt taka-alalle. On ollut vain pakko keskittyä käsillä oleviin asiakastöihin, jotta kaikki saadaan kohtuullisella aikataululla tehtyä. Noorasta on ollut minulle suuri apu! Hänen viimeinen työviikkonsa alkoi juuri, voi että kuinka jään häntä kaipaamaan! Ollaan oltu kyllä ihan mahtava blondien tuhotiimi. 🙂

Tänään sain mahtavia uutisia – minut on hyväksytty Tampereen Visuaaliviestinnän Instituuttiin opiskelemaan Valokuvaajan erikoisammattitutkinnon (VEAT) opiskelijaksi. Se on minusta suuri kunnia, onhan se yksi alan johtavista kouluista Suomessa. Olen enemmän kuin täpinöissäni. Enää tarvitsee jännittää, että saanko oppisopimusrahoitusta – se selviää huomenna. Tänään on siis uneton yö, siksipä keikunkin täällä bloggailemassa keskellä yötä nukkumisen sijaan.

Olisi ihan mahtavaa päästä kehittämään itseä lahjakkaiden valokuvaajien ja vaativien kouluttajien kanssa parin vuoden ajaksi. Pitäisi nostaa homma taas seuraavalle tasolle, mikäpä sen parempaa, kuin haastaa itseään. Rankkaa se varmasti tulee olemaan, mutta varmasti kaiken vaivan arvoista.

Ja jos oppisopimusrahoitusta ei löydy, niin pitänee marssia pankkiin ottamaan laina, myydä kaikki irtaimisto ja/tai kerätä kolehti. Minun on PAKKO päästä sinne!

Tässä tähän väliin parit kuvat Janen huomenlahjakuvauksesta, joka toteutettiin suurimmaksi osaksi hänen omistamansa upean ravihevosen selässä.

Tänä kesänä on tehty myös ennätyksellisen paljon lapsikuvia. Välillä säät ovat suosineet ja välillä eivät, mutta kaikille on löydetty sopiva rako, vaikka välillä aikatauluja on jouduttukin rukkaamaan. Ihastuttavat tytöt Neeve ja Elva kävivät kuvauksissa Torniosta saakka. Heidän äitinsä voitti taannoisen arvonnan Facebookissa ja tässä parit kuvat niistä kuvauksista.

Näyttelykin pyöri Rotuaarilla heinäkuun, tässä vielä sieltä pari kuvaa. Mukaan malleiksi lähti aivan ihania ihmisiä, tätä projektia oli ilo tehdä. Jokainen sai välittää kuvillaan kesäterveiset Oulun katukuvaan, mutta ne jätin näistä kuvista nyt pois.

Vielä on ihania kesäisiä päiviä jäljellä, uskon niin! Nautitaan, kun vielä voidaan! Ja sitten voi tulla kirpeä syksy, antamaan uutta energiaa ja puhtia.

Janica

PS. Muistattehan, että olen koko lokakuun lomilla? Varaa siis syksyn ajat hyvissä ajoin, syyskuu menee todennäköisesti aika vauhdilla myös umpeen.

 

Aten ylioppilaskuvat

Viime kuun loppupuolella elettiin valmistujaiskuvien sesonkia. Itse en tykkää tehdä niitä kymmenittäin massatuotantona, vaan toteutan joka vuosi mieluummin muutamat kuvat vähän enemmän itse valmistunutta ja hänen toiveitaan kunnioittaen, miljöössä. Siten, että kuvat olisivat uniikkeja ja kertoisivat itse kuvattavasta.

Atte halusi kuviinsa särmää, tyylikkyyttä ja jotain erilaista. Tässäpä niistä kuvauksista pari palaa näytille!

Muuten tänne kuuluu kiirettä. Näyttely on viimein purkissa kaikkien juonenkäänteiden jälkeen, kiitos kaikille mukana olleille! Pitää tehdä siitäkin oma bloggaus sitten tässä, kun jossakin rakosessa on aikaa.

Aurinkoa kaikille! Nauttikaa! Nyt sitä saa!

Janica

Lapsikuvaustarjous heinäkuulle!

Rock Brides 2013

Tänään kuvattiin jo perinteeksi muodostunutta Studio Ugly Ducklingin Rock Bride 2013 -kuvausta. Viime kevään kuvauksissa aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta tänä vuonna satoi ja oli harmaata. Emme antaneet sen häiritä, sillä emmehän me toki mitään pikkusieviä kuvia olleet tekemässä, vaan rokkimorsiamia!
Kuten aina on valmistautuminen isoihin kuvauksiin Ankkalammella hallittu kaaos. Aikaa menee yllättävän paljon, kun laitettavana on kymmenkunta mallia, siinä on niin paljon liikkuvia osia, pukuja ja yksityiskohtia. Mutta siinä samalla on hyvä suunnitella kuvauspaikkoja ja heittää kehiin aina vaan villimpiä ideoita. Saadaan monesti sellainen flow päälle, että päivän pituuden ja raskauden huomaa vasta kotiin saapuessa. Laitan tähän postaukseen parit kuvat tältä päivältä, muista käydä katsomassa loputkin kuvat Studio Ugly Ducklingin Facebook-sivulta.Niistä järjestetään pikapuoliin myös tykkäyskisa, joten nappaa peukkua oman suosikkisi kohdalle!Olemme viime aikoina tehneet paljon yhteistyötä eri yhteyksissä Ankkalammen tyttöjen kanssa, heidän kauttaan minulle on tullut mm. huomenlahjakuvauksiin ja mallistokuvauksiin asiakkaita. Voin kyllä lämpimästi suositella, sillä tytöt ovat mahtavan idearikkaita, monipuolisia ja rohkeita. Asiakkaat ovat myös tykänneet, varsinkin siitä, että he ovat myös persoonina todella miellyttäviä. Se on tärkeää, sillä ennen kuvauksia monesti voi vähän jännittää, mutta osaava tekijä osaa myös rentouttaa asiakkaan. Sitten kuvauksiin menokin tuntuu helpolta ja koko prosessi jatkuu hyvissä tunnelmissa.Tässä ensin hieman rokimpaa huomenlahjamorsianta:Ja sitten upeat rokkimorsiot:

Ihanaa kevättä. Kuten kuvista näkee, niin pikku vesisade on vaan asennekysymys! Kyllä se kesä sieltä vielä…Janica

Karua kauneutta – Häämuotokuvat huhtikuussa

Viime viikolla kuvasin Riitalle ja Petrille häämuotokuvat miljöössä. Päivä aloitettiin maistraatista, jossa kuvasin heille myös vihkimisen. Siitä suuntasimme ulos ja kävimme suunnitelmien mukaisesti parissa eri paikassa kuvaamassa. Ihana pari toivoi kuviinsa näkymään pehmeämpiä fiiliksiä, mutta sen vastapainoksi myös esiin temperamenttisen morsiamen räväkämpää ja rockimpaa puolta – tässä suhteessa kun vastakohdat täydentävät toisiaan juuri oikealla tavalla. Parille tärkeintä kuvissa oli saada heidän keskinäiset tunteensa näkyviin ja käytimme siis tietenkin Beloved-tekniikkaa osana kuvauksia. Vaikka ei niitä aitoja tunteita tarvinnut kauheasti esiin houkutella, rakkaus ja ilo olivat kyllä läsnä ihan koko ajan hyytävästä kelistä huolimatta. Osaan kuvista halusimme myös korostaa, että pari ei tänä tärkeänä päivänä ollut suinkaan kaksin – Riitan vatsassa kasvaa myös yksi ilon aihe lisää.

Pari lupasi laittaa muutamia kuvia näytille, joten tässäpä niitä. Kuten kuvista näkyy, niin missään nimessä ei tarvitse olla keskikesä saadakseen upeita ulkokuvia. Sekä keväässä että syksyssä on molemmissa omia tunnelmaa luovia elementtejään. Kun vaan osaa vähän katsoa, että mitä kuviin hakee – tietenkään se juuri sulamassa oleva lumikinos ei ole se esteettisin elementti. Ja tässä tapauksessa, kun haettiinkin vähän särmää oli vaan hyvä, että puut eivät olleet vihreänä ja taivas sininen ja auringonpaisteinen.

Ihanaa kevättä!

Janica

Ps. Loppukevään ja kesän kuvausaikoja miettiville sellainen tilannekatsaus, että toukokuu alkaa olla melko lailla täynnä, samoin kesäviikonloput ovat aika kortilla. Tähän aikaan vuodesta varauksen kanssa on hyvä olla ajoissa liikkeellä!

 

Valoisat keväthäät

Viime viikonloppuna juhlittiin upeita keväthäitä Uudella Seurahuoneella. Liisa ja Jorma sanoivat toisilleen tahdon läheistensä läsnäollessa. Elämästä nauttimisen osaava pari rakastaa varsinkin ruokaa ja se näkyi myös juhlassa. Menu oli upea!

Koska ulkona oli aika viileää ja näin kevätaikaan vähän rapaistakin, niin käytimme suurimmaksi osaksi muotokuvaukseen Seurahuoneen upeita sisämiljööpuitteita. Lasikatto antoi ihanan valon myös koko tilaisuudelle. Harvoin pääsee herkuttelemaan moisella valolla itse juhlatilaisuuttakin kuvatessa.

Tyylikkyys oli päivän sana kaikessa. Ja morsian oli henkeäsalpaavan kaunis. Tuli sanottua sana täydellinen aika monta kertaa yhden päivän aikana…

Hääpari lupasi laittaa muutaman kuvan tännekin näytille, joten olkaapa hyvä!

Kiitos vielä Liisa ja Jope, toivon sydämestäni teille kevätaurinkoa niihin harmaisiinkin päiviin, joita arki pakosti joskus eteen tuo. Vaikka ette te mitään aurinkoja oikeasti tarvitse – teillä on toisenne säteilemässä valoa toistenne elämään. Olette aivan mahtava pari, teihin oli ilo tutustua ja oli kunnia olla mukana suuressa päivässänne.

Janica

Uudet työtilat!

Otin juuri äsken ensimmäiset kuvat uusissa työtiloissani. Pakko sanoa, että olen kyllä ainakin vielä ihan mielissään. Uudet työtilani sijaitsevat siis Talvikankaalla ja ne on koostettu meille kotiin. Tässä kyllä kävi nyt niin päin, että tästä asunnosta on enemmän neliöitä työkäytössä kuin omassa, mutta hyvä niin! Vielä omaan käyttöön jääneestä makuuhuoneestakin sisustetaan huomenlahja- ja secret box -kuvissa toimiva ”buduaari” ajan myötä.

Viikonloppuna olohuone muuttui tosiaan valokuvausstudioksi. Kaksi pitkää työpäivää neljän hengen voimin siihen meni ja ihan täysin valmista ei ole vieläkään. Idea tästä tuli joku aika sitten, kun uudet työtilat oli etsinnässä ja sopivia ei meinannut löytyä sitten millään. Istuin yksi aamu aamukahvilla sohvalla ja rupesin katsomaan tätä meidän keittiö-olohuonetilaa sillä silmällä ja pim. Tajusin, että pienempiin kuvauksiin tämä on täydellinen! Ei täällä mitään isoja ryhmäjuttuja kuvata, mutta esimerkiksi lapsi-, lemmikki-, muoto- ja huomenlahjakuvauksiin tila taittuu ihan helposti. Siitä se ajatus sitten lähti ja eipä Mikkokaan ollut vastaan, kun kysyin, että mitäs sanoisit jos asuisitkin valokuvastudiossa. Sellaisessa asunnossa, jossa ihan kaikki on mietitty kuvauksia ajatellen.

Ensimmäiseksi malliksi pääsi (joutui) koiramummomme Luru. Tässä kuvassa on käytetty pelkästään luonnonvaloa, mikä on mielestäni tässä uudessa jutussa parasta. Pimeässä hallissa voit kikkailla aina vaan salamavalolla mutta pehmeä luonnonvalo on kyllä joihinkin juttuihin vaan niin paljon imartelevampi. Nyt on siis mahdollisuus käyttää molempia! Tila on reilusti Kuutiota pienempi, mutta monipuolisempi. Aika moni morsian lähettää huomenlahjojen ideakuviksi luonnovalossa toteutettuja miljöökuvia, nykyisin sekä ne että studiokuvat onnistuvat samalla kertaa.

(Koiria pelkääville/allergikoille tiedoksi, että meillä haukut lähtee päivähoitoon, kun emännällä on kuvauksia. Eläintarhaan siis ei tarvitse tulla, tosin eläinpölyä meillä on aina. Jos se on ongelma, niin käytetään tietenkin vuokrastudiota.)

Valokuvaajan koira on oppinut missä kohtaa kannattaa sijaita. Tässä kohtaa saattaa saada nakkia… Odotellessa voi pistää päiväunille!

Tilamuutokset ovat inspiroineet minua myös rekvisiittahankintoihin…

Äsken rekvisiittavarasto täydentyi tällä Kartellin jakkaralla! En malta odottaa, että näen miltä tämä näyttää kaikkien eriväristen taustojen kanssa. Niitäkin on muuten tulossa entistä reilumpi valikoima, erikoisempiakin värejä.

Tämä herkkutuoli löytyi SisuEkostudiosta Kemistä työkeikalla!

Valkoinen nahkasohva kuvauksiin on ollut haaveissani jo kauan. Kuutiolla palvellut musta versio on jo niin nähty! Tähän se ”olohuone” meillä sitten loppuukin. 🙂

Eero Aarnion Puppy on kiva yksivuotiskuvissa – kunhan joku on hollilla ottamassa kiinni. Tämä on erityisen hyvä keikahtamaan nokalleen vauhdikkaimmilla lapsilla! (Eteen voi myös aina panna vähän pehmustetta, nou hätä!)

Tästä lähtien täällä on aina myös maljakossa leikkokukkia. Niitä saa vapaasti käyttää kuvausrekvisiittana! Muovikukka ei korvaa aitoa.

Tämä isompi antiikkinojatuoli on upea buduaarikuvissa. Tästä lähtien myös rekvisiittojen teemana ovat aikaa kestävä design ja antiikki. Siksi, koska kuvat ovat ikuisia ja on ihan kiva, että niissä olevat esineet kestävät myös aikaa ja katseita.

Että semmoista! Miltä näyttää?

Uusi osoite ensi viikosta alkaen on siis Iltatähdentie 2 E 23, Talvikangas, Oulu. Lähetän jokaiselle tulijalle selkeät kuvalliset ajo-ohjeet, kaupungista tänne menee noin kymmenen minuuttia omalla autolla. Bussit kulkevat melkein suoraan talomme eteen monta kertaa tunnissa. Ja jos oikein hätä tulee, niin äkkiäkös minä Oulun sisältä vaikka käyn hakemassa, jos matka muodostuu ongelmaksi.

Pitää tuossa firman 5-v synttäreiden aikaan pitää avajaiset ja avoimien ovien päivä ja keksiä jotain kivaa. Se sitten kesäkuussa!

Tervetuloa kuvauksiin!

Janica