Asiaa asiakaspalvelusta

Olen loppuviikon ollut kiinni Oulun ja Lapin Kauppakamari -lehteen tulevassa juttukokonaisuudessa. Hyppäsin siis pitkästä aikaa toimittajan kenkiin ja jututin monia yrittäjiä heidän asiakaspalvelunäkemyksistään.

Yksi yhteinen tekijä kaikissa haastateltavissani oli. He olivat kaikki kauhean innostuneita ja heistä huokui se, että he ovat sisäistäneet asiakaspalvelun merkityksen, joka useimmiten tuntuu olevan pelkkää sanahelinää. Kaikki lähtee persoonasta, siitä liekistä mikä kytee sisällä, joka parhaimmillaan valaisee ja innostaa myös muita loisteellaan. Sen kautta voi myös menestyä, ilman sitä liekkiä se on todella vaikeaa.

Jutun teon ohessa ryhdyin itsekin pohtimaan omaa palvelukäyttäytymistäni. Missä sitä voi vielä parantaa, mitä teen oikein ja mitä väärin. Peilasin toimintaani muihin yrittäjiin ja huomasin monta seikkaa, jotka varsinkin kiireen keskellä meinaavat unohtua.

Yksi on se, että oma huono päivä ja kiire ei saisi näkyä asiakkaalle. Aivan liian usein sitä ryöpyttää muille ihmisille omaa hoppuaan. Heillä on jo omat stressinsä, joten miksi ei voisi keskittyä positiivisempiin asioihin. Tehdä sen minkä ehtii ilman että viljelee kaikille omia stressinkryynejään, negatiivisuus tarttuu nopeasti. Yksi yrittäjä mainitsi myös sen, että sellainen asiakaspalvelija muistetaan, joka tekee jotain extraa. Eli toisinsanoen ottaa asiakkaan asian omalle sydämelleen. Tottahan se on! Muistan eräänkin vaatekaupan myyjän, jonka takia ajoin Kempeleeseen asti ostamaan vaatteita. Hän oli ensimmäinen, joka otti todesta huoleni löytää tällaiselle omituisen muotoiselle kropalle sopivia vaatteita. Toiset eivät juuri olleet toiveestani välittäneet, mutta tämä ihminen löysi kerralla asut, jotka passasivat kuin nenä päähän. Sellainen myyjä myös myy tuloksekkaammin, koska kun asiakasta kuunnellaan ja autetaan, niin kyllä silloin eurotkin vaihtavat omistajaa paremmin.

Kemistä tuli minulle tänään positiivista palautetta. Jousikvartetin kuvat tilannut henkilö kiitti hyvästä palvelusta erikseen. Mutta pitäisi ruveta huomioimaan, että milloin hyvästä palvelusta ei kiitetä. Eikös sen joka kerta pitäisi olla niin erinomaista, että asiakas pistää sen merkille?

Valokuvaajakin on asiakaspalvelija, enkä ole mielelläni koskaan ottanut mitään ”taiteilijanmanttelia” niskoilleni, koska mielestäni siinä mennään heti vikaan. Valokuvaajan työ on kuunnella asiakasta, tehdä asiakkaan visio näkyväksi ja käyttää omaa ammattitaitoaan niin, että odotukset täytetään tai jopa ylitetään. Myös ihmissuhdetaitoja tarvitaan usein. Odotan myös harjoittelijoiltani, että he ottavat heti asiakkaan omakseen, tervehtivät ja juttelevat kuvauksissa, eivätkä vain tuijottele seinänvieruksilta. Pitää olla tervetullut olo, kun meille tulee.

Toiminnasta pitää jäädä hyvä maku suuhun. Sillä ja omalla persoonalla sitä erotutaan kaikista muista saman alan toimijoista.

Ylöspäin vetäytyviä suupieliä toivottaen,

Janica

Tässä vielä esimerkki oikeista asiakaspalvelijan ilmeistä. Kuva on Oulun Lihakaupasta eli Limingantullin Kotivaran makkarakaupasta. Tuli aivan sellainen fiilis, kuin olisi astunut entisaikojen putiikkiin, jossa asiakkaalle lihamestari Kari Pirnes (kuvassa) saattaa laulaa luikauttaa serenadin – toiveitakin voi kuulemma esittää – ja omistaja Kari Lappalaista voisi verrata yhtä hyväntuuliseksi kuin hangonkeksiä!  Ihan mahtava meininki! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: