Mitä meistä tänne jää?

Viime aikoina olen pohdiskellut kaiken katoavaisuutta jostain syystä. Samalla myös monelta suunnalta olen kuullut ihmisten ajatuksia siitä, kuinka valokuvalla on tärkeä merkitys silloin, kun joku ihminen jättää tämän maanpäällisen matkansa. Yksi yrittäjäystäväni ehdotti minulle Sinä olet rakas -kuvauspaketin suunnittelua. Sellaista, että voisi ottaa sellaisia ihania kuvia, jotka jäisivät elämään sitten, kun päivien määrä on luettu. Joista voisi tuntea taas kaiken sen, jolla oli merkitystä. Kuopuskin oli toivonut kuvaa, josta voisi katsoa äitiä kun tulee ikävä, kun tämä on tien päällä.

”Aloin haaveilla ihanan rennoista kuvista mökkifarkuissa, suurten kuusten alla. Poikien kanssa yhdessä itse tehdyllä majalla. Kuvia, jotka kehtais kehyksiin laittaa. Kuvia, joista pojat muistaa aina, että äiti rakastaa.”

Minusta melkein mikä tahansa kuva voi olla sellainen, tärkeä. Itse olen enemmän ja vähemmän tietoisesti kerännyt ”albumien albumia”, yhtä, jossa on kaikki, yksi tietty kuva sieltä ja toinen täältä. Jos vaikka muutan ulkomaille tai jos vaikka talo palaa, niin tiedän tasan mikä lähtee mukaan. Siellä on kuvat kaikista rakkaista, tärkeistä hetkistä sekä kuvia minusta sellaisena kuin itseni haluan nähdä vaikeina hetkinä. Jos joskus olisin tekemässä kuolemaa sairaalasängyssä haluaisin vain sen albumin sinne. Sen kyseisen albumin olen saanut lahjaksi ystäviltä, joten se muistuttaa myös heistä.

Monesti meistä on vaikeaa olla kuvissa. Kameran edessä oleminen on hankalaa, ahdistavaa ja saatamme alkaa irvistelemään ja peittelemään kasvojamme. Kunhan vain et ota sitä kuvaa! Mutta olemmeko koskaan miettineet, että juuri sillä kuvalla voi olla sen ottajalle joskus elämää suurempi merkitys. Juuri sitä kuvaa saatetaan joskus katsoa, kun on ikävä.

Eilen yksi asiakkaani kertoi myös, että on ajatellut, että viisikymppisenä elämästä alkaa olla vähemmän jäljellä kuin sitä on takana. Hän oli myös miettinyt, että koska toinen lähtee varmasti toista ennen on hyvä olla kuvia, mistä muistaa. Ajatus liikutti minua suuresti. Miten hieno lahja ja kaunis ajatus, joltakin kantilta katsottuna surullinenkin, mutta mielettömän ihana.

Valokuva oikeasti säilyttää tärkeimmän. Sillä on merkitystä.

rakkaudella Janica

Ps. Tähän kuvitukseksi laitan viimeisimmän Beloved-kuvauksen kuvan. Voitte nähdä kyseisen kuvauksen kulkua maanantain Ilta-Sanomista, jos julkaisuaikataulu on pysynyt samana. Siellä on sitten juttua minusta ja Belovedista!

2 ajatusta artikkelista “Mitä meistä tänne jää?

  1. rautalintu sanoo:

    Upeita ajatuksia!

  2. […] jotain linkkejä missä kivoja kuvia tai kuva-ajatuksia Janica Karasti: Mitä meistä tänne jää: https://janicakarastiphotography.wordpress.com/2012/03/10/mita-meista-tanne-jaa/ Rarindra Prakarsa Photography: http://photo.net/photodb/member-photos?user_id=2231437 Spencer […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: