Mummoja ja pappoja! (ja asiakastyytyväisyyskyselyn fiksumpi toteutus!)

On se hyvä, että joskus sanoo asiat ääneen. Mikko nimittäin vinkkasi tuossa, että hei haloo, miksi teet siitä asiakastyytyväisyyskyselystä niin vaikean sähköpostihärpäkkeen,  kun on olemassa ilmaisia ohjelmia, joilla homma hoituu helposti. Siispä ryhdyin tänään tuumasta toimeen ja nyt kyselyyn voi vastata näppärästi netissä. Kaikkein parasta siinä on vielä se, että vastaukset eivät yhdisty yhteystietoihin, joten kehittämisen paikatkin voi antaa tulla ihan rohkeasti vaan. Ja niitä tarvitaankin, sillä tarkoitus on tehdä hyvästä paras. Yritykseni täyttää näinä päivinä neljä vuotta, joten työtä tarvitaan, että eteenpäin mennään, eikä jäädä paikalleen makaamaan ja muumioitumaan. Päätin arpoa vastanneiden joukosta kuvauslahjakortin voittajan vasta kesäkuun lopuksi, joten vastausaikaakin on hitusen enemmän, kuin aluksi luvattu 19.6. Joten ei muuta kuin vastaamaan sinä, joka olet kuvauksissa ollut!

Asiakastyytyväisyyskyselyyn pääset tästä:

http://www.surveymonkey.com/s/WK9J2XW

Tänään kävin myös palaveeraamassa syksyn ihanasta projektista, jonka saan toteuttaa yhdessä upeiden taiteilijoiden Riikka Kontion ja Suvi Mannosen kanssa. Moottorinamme on toiminut kulttuurituottaja Jaana Potkonen, joka on luovinut meidät läpi apurahaviidakon onnistuneesti. Projektin myötä toteutamme ikäihmisille taidetyöpajan, jossa he pääsevät maalaamaan näiden taiteilijoiden opastuksella ja minä teen heistä muotokuvat tutustuttuani heihin. Tavoitteena on, että he tuntisivat itsensä tärkeiksi, löytäisivät taiteilijan itsessään ja saisivat tietysti myös mielekästä ajanvietettä. Oma tavoitteeni on näyttää heille kuvien kautta, että miten ihania, arvokkaita ja kauniita ihmisiä he ovatkaan. Taiteilijoita! Projektin tiimoilta valmistamme myös näyttelyn, joka on marraskuussa esillä Haukiputaan Teatterikuopalla.

Olen tosi innoissani tästä, koska olen aina halunnut jatkaa ikäihmisistä kertovaa valokuvanäyttelyäni Elän – Olen siis olemassa, joka oli silloin vuosia sitten esillä Länsi-Pohjan keskussairaalassa ja Posion Pentik-talolla. Mummot ja papat ovat aina olleet sydäntäni jotenkin erityisen lähellä. Aika vaan ei ole riittänyt – tai sitten raha, mutta nyt kerrankin saatiin resursseja tällaisen työn toteuttamiseen. Toiveenamme on, että tämä olisi vasta pilottihanke ja saisimme toteuttaa näitä tulevaisuudessa lisääkin. Meillä on kyllä niin mahtava porukka tekemässä, että varmasti kaikki menee nappiin.

Raportoin lisää, kunhan homma etenee.

Janica

Ps. Tässäpä pari kuvaa siitä vuosien takaisesta näyttelystäni, olisikohan vuosi ollut 2007 tai 2008… 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: