Syyskuulumisia

Paljon on sattunut ja tapahtunut, mutta nyt tuli sellainen fiilis, että alan illan päälle vielä vähän kertomaan kuulumisia. Ettei mene tämä blogi ihan hänekseen!

Viime aikoina ollaan oltu mm. Haukiputaan kotiapuyhdistyksellä HYMY-projektimme parissa tiistaisin. Mukana on minun ja assari-Sinin lisäksi upeat kuvataiteilijat Riikka Kontio ja Suvi Mannonen. Toimintamme on maalausta ja muistelua aamupäivisin ikäihmisten kanssa ja sitten meillä on kytkettynä siinä sellainen Sinä olet kaunis -kuvauksen tyyppinen osio, jolle olemme hakeneet toteutustapaa siten, että se lähtee heistä itsestään. Suosituimmaksi aiheeksi keskusteluissa on noussut nuoruuden tanssimuistot, joten varmaan kuvaamme heidät ”vielä kerran” tanssiaisfiiliksissä.  Vähän erilaista aktiviteettia heille. ”Voittaa yksin kotona istumisen”, nauroi yksi yli yhdeksänkymppinen leidi minulle tänään.

Tänään kyllä tulikin sellainen olo, että saamallamme apurahalla teemme työtä jolla on merkitys, kun yksi pappa rupesi muistelemaan edesmennyttä vaimoaan. Hääpäivä koittaisi kohta ja sen miettiminen teki melkein liian kipeää, mutta silti saimme kuulla hieman siitä.  Vaimo oli ollut kaunein hänen koskaan näkemänsä morsian kankaasta asti itsetehdyssä vaaleanpunaisessa puvussaan. Jotta häitä pystyttiin viettämään oli hän käynyt erossa morsiamestaan puoli vuotta Ruotsissa saakka töissä, rahaa keräämässä. Tapa millä mies vaimostaan puhui kyllä kertoi, että elämää suurempaa rakkautta on todella olemassa. Kyllä meillä tuntui olevan roska silmässä siinä hetkessä itse kullakin. Heidän hääpäivästään oli yli 60 vuotta ja silti se nostatti tunteet pintaan.

Tähän saumaan sopii varmastikin kuva loppukesän ihanasta hääparista, Heidistä ja Samista. Toivottavasti heidän hääkuvansa tuovat heille vielä kymmenien vuosien päästä samanlaisia ihania ja onnentäyteisiä muistoja.

Viime aikoina olen kuvannut myös paljon muuntyyppistä materiaalia, kuten tietysti palomieskalenteria! Hurjia hetkiä koettiin paloaseman tornissa maanantaina, kun minun korkeanpaikankammo laittoi stopin yhdelle kuvaidealle. (Huomenna uusi yritys, kyllä se kuvaidea olisi sen kauhun ja tuskanhien arvoinen. Pitänee vetää rauhoittavaa kamomillateetä litratolkulla ja psyykata koko aamu.) Sen lisäksi kuviin on päässyt myös eläinmalleja, mutta niistä kuvauksista lisää myöhemmin…

Yhtenä keikkana, jonka haluan vielä erikseen mainita on promokuvat laulaja Niina Kähöselle (tuttu mm. Idols 2012-kaudelta – minä muistan hänet kylläkin jo opiskeluajoilta Torniosta). Niina on todella sielukas laulaja ja ihana persoona. Hänet voit kuulla huomenna 12.9. Nuclear Nightclubissa klo 22 jälkeen, liput vain viitosen. Itse kyllä kopeudun paikalle, jos yhtään työpäivän jälkeen on energiaa jäljellä! Niina on luvannut tulla laulamaan myös meidän vihkimiseen, siinä on varmasti sitten taas roskia koko rikkakihvelillinen silmissä!

 

Syksyn flunssa-aalto on pistänyt meidänkin aikatauluja uusiksi. Viime viikolla minä sairastin (kulkee se nessupaketti edelleen lähimaastossa koko ajan, mutta pystyn jo töihin) , nyt vuorossa on Sini ja sitä myöten syyskuusta tulee entistä tiukempi ajallisesti. Kiirettä siis pitää, jos ei pitänyt jo valmiiksi, mutta tänäänkin minulla oli tuon työpajan päälle vielä niin ihanat asiakkaat – molemmat aiemmin kuvauksissa olleita – että väsymyksestä ei ollut tietoakaan. On aina ihana nähdä vanhoja asiakkaita uudelleen, tällä kertaa molemmat perheenlisäyksen merkeissä!

Sitten vielä loppuun informaatioksi, että seuraavia aikoja varataan marraskuun alkuun. Otan tuossa häiden jälkeen kunnollisen hengähdystauon ja kerään energiaa ja virkistän ajatuksia talvea varten, enkä siis kuvaa hetkeen mitään. On nimittäin melkoinen rumba, kun on ollut ennätyspaljon töitä, hääjärjestelyt, tuotekehittäjätutkinnon viimeiset rutistukset, asunnon myynti, uuden suunnittelu – samoin omien työtilojen rakentamisen pohdinta, polvensa halkaissut anoppi ja meidän ”pikku” murheenkryynimme Diego-doggi, joka ei osaa olla yksin kotona, vaan itkee ja haukkuu naapurit hermoromahduksen partaalle, eikä siihen ole ratkaisua löydetty. (Kaikki keinot on kahdessa vuodessa kokeiltu.) Diego on siis Mikon äidin luona maalla odottanut, että saadaan omakotitaloprojekti tulille, mutta anopin loukkaannuttua Diego on palannut takaisin kotiin jokunen viikko sitten ja kulkenut meidän mukana töissä ja tehnyt siis vielä yhden lisämausteen aikataulutukseen. No, sitä myöten se on kyllä  päässyt mm. malliksi palomiesten kanssa! Mutta onhan siinä tekemistä, kun se ei tosiaan ole käsilaukkumallia, vaan yli 70 kiloinen jötikkä. Pitäisi hommata sille taas päivähoitopaikka, kun vaan löytyisi sopiva ja ehtisi joskus kysellä!

(Jos haluat maailman suloisimman jättikokoisen sylikoiran päivähoitoon, ota yhteyttä!)

Tässä vielä kuva Diegosta pitämässä tänään taukoa asiakkaiden välissä. Taustan päällä tietenkin – siinä voi saada vaikka nakkeja! (Valokuvaajan koira on poseerannut muutaman kerran studiolla, tietää jo nämä jutut…)

Pysykääpä terveinä ja ihanaa syksyä! Minä lähden nukkumaan ja aamulla taas uudet kujeet!

Janica

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: