Aihearkisto: eläimet

Kesän satoa

Kesä on ollut taas niin kiireinen, että kaikki ylimääräinen, kuten esim. tämä blogin pitäminen on jäänyt taka-alalle. On ollut vain pakko keskittyä käsillä oleviin asiakastöihin, jotta kaikki saadaan kohtuullisella aikataululla tehtyä. Noorasta on ollut minulle suuri apu! Hänen viimeinen työviikkonsa alkoi juuri, voi että kuinka jään häntä kaipaamaan! Ollaan oltu kyllä ihan mahtava blondien tuhotiimi. 🙂

Tänään sain mahtavia uutisia – minut on hyväksytty Tampereen Visuaaliviestinnän Instituuttiin opiskelemaan Valokuvaajan erikoisammattitutkinnon (VEAT) opiskelijaksi. Se on minusta suuri kunnia, onhan se yksi alan johtavista kouluista Suomessa. Olen enemmän kuin täpinöissäni. Enää tarvitsee jännittää, että saanko oppisopimusrahoitusta – se selviää huomenna. Tänään on siis uneton yö, siksipä keikunkin täällä bloggailemassa keskellä yötä nukkumisen sijaan.

Olisi ihan mahtavaa päästä kehittämään itseä lahjakkaiden valokuvaajien ja vaativien kouluttajien kanssa parin vuoden ajaksi. Pitäisi nostaa homma taas seuraavalle tasolle, mikäpä sen parempaa, kuin haastaa itseään. Rankkaa se varmasti tulee olemaan, mutta varmasti kaiken vaivan arvoista.

Ja jos oppisopimusrahoitusta ei löydy, niin pitänee marssia pankkiin ottamaan laina, myydä kaikki irtaimisto ja/tai kerätä kolehti. Minun on PAKKO päästä sinne!

Tässä tähän väliin parit kuvat Janen huomenlahjakuvauksesta, joka toteutettiin suurimmaksi osaksi hänen omistamansa upean ravihevosen selässä.

018

027

Tänä kesänä on tehty myös ennätyksellisen paljon lapsikuvia. Välillä säät ovat suosineet ja välillä eivät, mutta kaikille on löydetty sopiva rako, vaikka välillä aikatauluja on jouduttukin rukkaamaan. Ihastuttavat tytöt Neeve ja Elva kävivät kuvauksissa Torniosta saakka. Heidän äitinsä voitti taannoisen arvonnan Facebookissa ja tässä parit kuvat niistä kuvauksista.

neevee

Näyttelykin pyöri Rotuaarilla heinäkuun, tässä vielä sieltä pari kuvaa. Mukaan malleiksi lähti aivan ihania ihmisiä, tätä projektia oli ilo tehdä. Jokainen sai välittää kuvillaan kesäterveiset Oulun katukuvaan, mutta ne jätin näistä kuvista nyt pois.

Vielä on ihania kesäisiä päiviä jäljellä, uskon niin! Nautitaan, kun vielä voidaan! Ja sitten voi tulla kirpeä syksy, antamaan uutta energiaa ja puhtia.

Janica

PS. Muistattehan, että olen koko lokakuun lomilla? Varaa siis syksyn ajat hyvissä ajoin, syyskuu menee todennäköisesti aika vauhdilla myös umpeen.

 

Mainokset

Tammikuun kuulumisia

Hei vaan, pitkästä aikaa! Viime postauksesta on vierähtänyt, syksy meni ennen kuin ehti kissaa sanoa. Pääsin naimisiin, vietin sen jälkeen kuukauden loman kierrellen mm. Roomassa, Riikassa, Rovaniemellä ja Rukalla ja sieltä palattuani touhua on taas riittänyt, pidimme mm. sen HYMY-näyttelyn Haukiputaan teatterikuopalla. Mutta entiseen malliin täällä siis jatketaan, kuvia tehdään pitkät päivät, vaikka blogi ei päivitykään (tai ehkä juuri siksi?).

Tällä hetkellä työn alla on runsaasti erilaisia lehtiprojekteja sekä lapsikuvauksia ja lauantaina olin Kemissä ikuistamassa upeat talvihäät. Vaikka mereltä tullut viima olikin melko ärhäkkä, saatiin parista upeita kuvia laskevan auringon kajossa. Jos he suostuvat, niin laitan jotain otoksia tännekin, se valo oli ihana! Varmasti kaiken sen palelemisen arvoinen.

Viime vuoden puolella studiolla kävi ihana Julius-vauva ja perheen Uppis-kissa, joka on ollut studiolla aiemminkin rekvisiittana. Lemmikit sopivat lapsikuviin loistavasti. Toki se tuo oman haasteensa, mutta haasteet pitää mielen virkeänä! Tässä pari kuvaa noista kuvauksista. Olenkin jo odottanut, että pääsen laittamaan näitä tänne.

Ja tosiaan, nähdään häämessuilla! Ne ovat 20.1.2013 tuttuun tapaan Teatrialla. Eiköhän jotain kivaa taas keksitä sinne. Ja muutenkin on pari uutta ideaa mielen päällä… Mutta niistä myöhemmin. Kuullaan!

Janica

Ps. Vaikka valtio päättikin nostaa alveja, niin meillä hinnat pysyivät ainakin vielä samana. Tervetuloa kuvauksiin! Ja iso kiitos asiakkailleni ennätysvuodesta 2012! Oli mahtava työntäyteinen ja elämänmakuinen vuosi!

j003mv

j027mv

j029mv_72

Syyskuulumisia

Paljon on sattunut ja tapahtunut, mutta nyt tuli sellainen fiilis, että alan illan päälle vielä vähän kertomaan kuulumisia. Ettei mene tämä blogi ihan hänekseen!

Viime aikoina ollaan oltu mm. Haukiputaan kotiapuyhdistyksellä HYMY-projektimme parissa tiistaisin. Mukana on minun ja assari-Sinin lisäksi upeat kuvataiteilijat Riikka Kontio ja Suvi Mannonen. Toimintamme on maalausta ja muistelua aamupäivisin ikäihmisten kanssa ja sitten meillä on kytkettynä siinä sellainen Sinä olet kaunis -kuvauksen tyyppinen osio, jolle olemme hakeneet toteutustapaa siten, että se lähtee heistä itsestään. Suosituimmaksi aiheeksi keskusteluissa on noussut nuoruuden tanssimuistot, joten varmaan kuvaamme heidät ”vielä kerran” tanssiaisfiiliksissä.  Vähän erilaista aktiviteettia heille. ”Voittaa yksin kotona istumisen”, nauroi yksi yli yhdeksänkymppinen leidi minulle tänään.

Tänään kyllä tulikin sellainen olo, että saamallamme apurahalla teemme työtä jolla on merkitys, kun yksi pappa rupesi muistelemaan edesmennyttä vaimoaan. Hääpäivä koittaisi kohta ja sen miettiminen teki melkein liian kipeää, mutta silti saimme kuulla hieman siitä.  Vaimo oli ollut kaunein hänen koskaan näkemänsä morsian kankaasta asti itsetehdyssä vaaleanpunaisessa puvussaan. Jotta häitä pystyttiin viettämään oli hän käynyt erossa morsiamestaan puoli vuotta Ruotsissa saakka töissä, rahaa keräämässä. Tapa millä mies vaimostaan puhui kyllä kertoi, että elämää suurempaa rakkautta on todella olemassa. Kyllä meillä tuntui olevan roska silmässä siinä hetkessä itse kullakin. Heidän hääpäivästään oli yli 60 vuotta ja silti se nostatti tunteet pintaan.

Tähän saumaan sopii varmastikin kuva loppukesän ihanasta hääparista, Heidistä ja Samista. Toivottavasti heidän hääkuvansa tuovat heille vielä kymmenien vuosien päästä samanlaisia ihania ja onnentäyteisiä muistoja.

Viime aikoina olen kuvannut myös paljon muuntyyppistä materiaalia, kuten tietysti palomieskalenteria! Hurjia hetkiä koettiin paloaseman tornissa maanantaina, kun minun korkeanpaikankammo laittoi stopin yhdelle kuvaidealle. (Huomenna uusi yritys, kyllä se kuvaidea olisi sen kauhun ja tuskanhien arvoinen. Pitänee vetää rauhoittavaa kamomillateetä litratolkulla ja psyykata koko aamu.) Sen lisäksi kuviin on päässyt myös eläinmalleja, mutta niistä kuvauksista lisää myöhemmin…

Yhtenä keikkana, jonka haluan vielä erikseen mainita on promokuvat laulaja Niina Kähöselle (tuttu mm. Idols 2012-kaudelta – minä muistan hänet kylläkin jo opiskeluajoilta Torniosta). Niina on todella sielukas laulaja ja ihana persoona. Hänet voit kuulla huomenna 12.9. Nuclear Nightclubissa klo 22 jälkeen, liput vain viitosen. Itse kyllä kopeudun paikalle, jos yhtään työpäivän jälkeen on energiaa jäljellä! Niina on luvannut tulla laulamaan myös meidän vihkimiseen, siinä on varmasti sitten taas roskia koko rikkakihvelillinen silmissä!

 

Syksyn flunssa-aalto on pistänyt meidänkin aikatauluja uusiksi. Viime viikolla minä sairastin (kulkee se nessupaketti edelleen lähimaastossa koko ajan, mutta pystyn jo töihin) , nyt vuorossa on Sini ja sitä myöten syyskuusta tulee entistä tiukempi ajallisesti. Kiirettä siis pitää, jos ei pitänyt jo valmiiksi, mutta tänäänkin minulla oli tuon työpajan päälle vielä niin ihanat asiakkaat – molemmat aiemmin kuvauksissa olleita – että väsymyksestä ei ollut tietoakaan. On aina ihana nähdä vanhoja asiakkaita uudelleen, tällä kertaa molemmat perheenlisäyksen merkeissä!

Sitten vielä loppuun informaatioksi, että seuraavia aikoja varataan marraskuun alkuun. Otan tuossa häiden jälkeen kunnollisen hengähdystauon ja kerään energiaa ja virkistän ajatuksia talvea varten, enkä siis kuvaa hetkeen mitään. On nimittäin melkoinen rumba, kun on ollut ennätyspaljon töitä, hääjärjestelyt, tuotekehittäjätutkinnon viimeiset rutistukset, asunnon myynti, uuden suunnittelu – samoin omien työtilojen rakentamisen pohdinta, polvensa halkaissut anoppi ja meidän ”pikku” murheenkryynimme Diego-doggi, joka ei osaa olla yksin kotona, vaan itkee ja haukkuu naapurit hermoromahduksen partaalle, eikä siihen ole ratkaisua löydetty. (Kaikki keinot on kahdessa vuodessa kokeiltu.) Diego on siis Mikon äidin luona maalla odottanut, että saadaan omakotitaloprojekti tulille, mutta anopin loukkaannuttua Diego on palannut takaisin kotiin jokunen viikko sitten ja kulkenut meidän mukana töissä ja tehnyt siis vielä yhden lisämausteen aikataulutukseen. No, sitä myöten se on kyllä  päässyt mm. malliksi palomiesten kanssa! Mutta onhan siinä tekemistä, kun se ei tosiaan ole käsilaukkumallia, vaan yli 70 kiloinen jötikkä. Pitäisi hommata sille taas päivähoitopaikka, kun vaan löytyisi sopiva ja ehtisi joskus kysellä!

(Jos haluat maailman suloisimman jättikokoisen sylikoiran päivähoitoon, ota yhteyttä!)

Tässä vielä kuva Diegosta pitämässä tänään taukoa asiakkaiden välissä. Taustan päällä tietenkin – siinä voi saada vaikka nakkeja! (Valokuvaajan koira on poseerannut muutaman kerran studiolla, tietää jo nämä jutut…)

Pysykääpä terveinä ja ihanaa syksyä! Minä lähden nukkumaan ja aamulla taas uudet kujeet!

Janica

Karvakuonot pituusjärjestykseen!

Viime viikolla studiolla pyörähti kolme ihanaa partasuuta. Vaikka nuorimman nimi on Piru, niin käyttäytyi hänkin hyvin mallikkaasti. Heidän emäntänsä tuli kuvauttamaan komean vauvamasunsa, mutta hauskasti tämä kolmikko vipelsi kuvissa mukana mausteena. Olikin mukava nähdä taas, sillä tämän tulevan äidin hääkuvia olin ottamassa aiemmin. Ei kai mitään mieluisampaa palautetta olekaan, kuin se, että joku tulee kuvattavaksi vielä toistamiseen. Heitä on ollut nyt erityisen monta, joten olen tosi onnellinen.

Tällä viikolla on paiskittu taas kovasti töitä ja maanantaina kävin yrittäjien arvoseminaarissa, siellä puhumassa oli Pekka Himanen. Todella mielenkiintoista juttua, muistiinpanoja tuli taas sivutolkulla ja uusia kysymyksiä itseltä kysyttäväksi. Oman yrityksen arvot ovatkin pohdinnassa kirjalliseen muotoon kehitysprojektia varten. En tiedä paljonko yksi valokuvaaja voi maailmaa muuttaa parempaan suuntaan, mutta aina pitää yrittää. Edes hetki kerrallaan.

Siitäpä tulikin mieleeni, että törmäsin tänään tosi hyvään ideaan, Tervaporvarit järjestää Positiivisin oululainen 2011 -kisan, jonne voi äänestää omia ehdokkaitaan.  Ei muuta kuin ääniä menemään niille, jotka tuovat valoa päivääsi. Itse äänestin jo, taidan heittää pari muutakin ääntä, jos niitä saa antaa monta.  On monia, joille tunnustusta soisi tässä asiassa.

Perjantaina lähden kohti Tamperetta ja Visuaaliviestinnän instituuttia, menen viikonlopuksi opiskelemaan mainoskuvauksen saloja ja trendejä. Ajattelin, että se voisi tuoda hyvän lisän, nyt kun on opittu tuotekehitystä ja Beloved-kuvausta aiempina viikkoina.

Mukavaa loppuviikkoa! Muistakaa äänestää positiivisia ja osallistua myös Beloved-arvontaan täällä blogissa ja Facebookissa! Kisa edellisessä postauksessa.

Janica