Terveisiä junan alta

Junan allekin voi joutua monella tapaa – ehkä miellyttävin tapa on kyllä päätyä sinne kuvaamaan. Kävin JHL:n Motiivi -lehden keikalla viime viikolla VR:n Oulun uudella varikolla, jossa sain päivän ihmetellä kameran kanssa varikon elämää. Olipa mielenkiintoista! Melkoinen kompleksi!

Tässä pari kuvaa reissulta. Kerrankin poikkeuksellisesti lehtikuvaa tänne blogin puolelle.

 

Kuten ehkä blogin päivittymisestä taas huomaa, niin kiirettä on pitänyt. Ehdin aina sanoa, että kyllä se nyt parin viikon päästä/syksyllä/talvella/keväällä helpottaa, vaan eipä tuo töiden määrä näytä olevan laskusuunnassa. Nyt sain juuri pari isompaa lehtiprojektia valmiiksi, joten ehdin viimein vähän tekemään jotakin extraa, kuten kirjoittelemaan tänne.

Yksi alkuvuodesta kiirettä aiheuttanut projekti oli Lovely Day -häätapahtuma, joka onnistuikin kyllä yli odotusten. Se oli kymmenen yrityksen yhdessä järjestämä hääiltama Uudella Seurahuoneella. Aluksi heitimme ilmoille ajatuksen, että olisipa siistiä, jos sata ihmistä saataisiin paikalle. Noh, lopulta paikalle tuli ensimmäisen 40 minuutin aikana 400 kävijää ja arviomme mukaan koko illan aikana vierailijoita riitti noin 800. Hurja lukema! Meillä oli tapahtumassa Lets Foton Monican kanssa photobooth, jossa ikuistimme vieraita. Saimme vasta toimitettua ne kuvat, sen verran paljon niitäkin riitti. Kiitos kaikille kävijöille! Ensi vuonna uudelleen!

Lisäksi koulu on pitänyt minua osaltaan myös touhukkaana. Tässä kuva viime viikolta, jolloin kävin taas Tampereella lähipäivillä. Harjoittelimme ystävänpäivänä autokuvausta. Kyseinen mersu kuvattiin kohta kohdalta erikseen valaisemalla ja ne palat yhdistetään kuvankäsittelyssä yhdeksi kuvaksi, jolloin autoon saadaan kiillot halutulla tavalla. Tällä kerralla meno oli muutenkin kuvankäsittelypainotteinen ja sain paljon uutta oppia ja ideaa sekä Photoshopin että Lightroomin käyttöön. On mahtavaa, kun oppii uusia juttuja ja voi soveltaa niitä tähän jokapäiväiseen työhön, se todella motivoi. Minä tunnetustikaan en tykkää istua tietokoneella, vaan olen mieluummin ihmisten kanssa ja kamera kädessä. Kuitenkin taitojen päivitys virkistää sitäkin puolta ja antaa uutta potkua.

Meillä on myös mahtava VEAT-opiskelijaporukka – ihania tyyppejä ja hyvää energiaa. Olen aina niin innoissani koulupäivän jälkeen, että unetkin jää vähille, kun vaan intoilen yönkin päivällä opittuja juttuja, vaikka väsyttäisikin pitkän päivän jälkeen oikeasti ihan sikana. Ei ole siis todellakaan pakkopullaa. 🙂

Pakko vielä tähän loppuun kehaista, kun Kemissä julkaistiin ”Kemistä oon ja kehtaan sanua” -kirja, jota kävin viime vuonna kuvaamassa useaan otteeseen. Siitä tuli kyllä hieno! Tässä vielä pari kuvaa siitä projektista.

Vastikään kuvasin myös Elämäni Rakkaus -blogin Heidille kuvia. Siitä kuvauksesta voit lukea tästä:

http://www.lily.fi/blogit/elamani-rakkaus/valokuva-tarkka-peili-tunteet-heijastuvat-ulos

Tässä vielä lempparikuvani tuolta reissulta:

Ihanaa, valontäyteistä kevättä kaikille!

Janica

Mies Koomapipojen takaa

Tänään kuvasimme Lapsen Maailma -lehteen henkilöreppiksen Antti Putkosesta. Moni varmaan muistaa pipomiehen Muodin Huipulle -ohjelmasta. Minä ainakin seurasin sitä silloin tiiviisti ja Antti oli suosikkini. Ei vain sen takia, että hän on Oulusta, vaan myös siksi, että hänen persoonansa on jotenkin niin helposti lähestyttävä, aito ja lämmin televisionkin välityksellä. Siinä jää moni etelän vetelä kakkoseksi. Ja kyllä miehen kädenjälkeäkin kelpasi katsella.

Jotenkin aina jännä tilanne kuvata ihmisiä, joihin on luonut jonkinlaisen mielikuvan medioiden välityksellä. Toiset ovat kuin eri maailmasta, mutta Antti oli ihan prikulleen sama Antti kotosallaan, kuin vastaanottimestakin. Toivottavasti näistä kuvista se välittyy teillekin. Sain jutun luettavaksi jo aiemmin ja se oli niin hyvä, että tuli vähän suorituspaineita tehdä riittävän hyvät kuvat tekstille, jotta kokonaisuus pääsisi oikeuksiinsa. Olinkin ehkä keikalla tavallista hiljaisempi tänään, kun keskityin vangitsemaan palan Anttia näihin kuviin. Yleensä puhun kuvatessa aika paljonkin, mutta nyt olin jotenkin niin kuvan tekemisen maailmoissa, että saivat muutkin suunvuoron välillä.

Olkaapa hyvä, ohessa muutama maistiainen! Kuvia tuli tehtyä runsaasti, mutta tässä pari omaa lemppariani.

Janica

Pistin tähän vähän malliksi tekstiä. Ajattelin, että tämä olisi repparin aloitussivu.

 

 

Hula!

Tällä hetkellä yksi päällä olevista projekteista on Sport-lehden erikoisten urheilulajien kuvitus. Eilen kävin kuvaamassa tehokävelyä ja pyöräpooloa ja tänään oli vuorossa huuppaus eli Hoopdance, jota esitteli meille Kati Köykkä. Näin Katin esiintyvän viime vuonna American Car Show:ssa ja olin jo silloin vaikuttunut näkemästäni. Mieletöntä, että miten ihminen voi osata hulavanteen pyörityksen noin hyvin! Tosin Kati opetti minuakin tänään vähän, että miten se tekniikka menee. Monicakin sai jo ainakin 20 pyörähdystä aikaiseksi, itselläni jäi ehkä kuuteen…

Kati pitää kesäisin myös vannejameja, jotka ovat ilmaisia. Pitäkääpä korvat kuulolla, minä ainakin aion mennä kokeilemaan! Oli sen verran mukavaa, vaikka nyt testasin ihan vain kuvausten lomassa. Kun lisäisi tuohon letkeän puistomiljöön ja musiikin, niin kyllä varmasti saisi mukavasti hikeä pintaan ja hymyä kasvoille. Ensin pitää vaan rakentaa vanne, mutta sekin onnistuu Tuunaa sun vantees -työpajassa, joita Kati pitää, ei ole sitten edes hinnan kirossa.

Siis menkääpä oikeesti kokeileen! Koetan välittää sen fiiliksen nyt teille näillä kuvilla. Ja sitten lähden zumbaamaan. Kävin eilen ensimmäistä kertaa ja vaikka olinkin kuin norsu posliinikaupassa, niin koukkuun jäin.

Janica

Ps. Omituisen pehmeitä nää kuvat tässä mut nyt saa kelvata, kun pitää mennä keikutteleen! Pakko taas oli tulla päivittään, kun oli niin ihana keikka. Aurinkoa!

Pelon väistyessä taivaskin aukenee

Olen kuvannut viime aikoina useamman keikan Hyvä Terveys -lehteen.  Suurin projekti niistä oli kuvata Janne Markus Jääskeläistä. Hän on tullut julkisuuteen puhumaan niinkin vaikeista aiheista kuin mitä on olla insestin ja uskonnon uhri. Jutun raakaversion otsikko oli ”Pelon väistyessä taivaskin aukenee” ja niin kävi myös sinä aamuna, kun häntä lähdin kuvaamaan. Yön oli myrskynnyt ja vielä aikaisin aamullakin satoi kaatamalla. Taivas kuitenkin aukeni kuin tilauksesta, kun kuvausten aika tuli.  Alkoi paistaa ja valo oli mitä kaunein.

Saimme parituntisten kuvausten aikana vireille todella mielenkiintoiset keskustelut ja se olikin antoisa kokemus. Tällaiset keikat ovat mieleeni myös siinä, että ne herättävät ajattelemaan asioita syvemmin ja useammalta kantilta. Kaiken kiireen keskellä on joskus hyvä pohtia muutakin, kuin seuraavan parin tunnin suunnitelmia. Sitten kun saa vielä lisäksi koettaa kuvilla kertoa omaa tarinaa tekstin rinnalle, se on hienoa.

Tässä muutamia kuvia keikalta. Suosittelen myös hankkimaan kyseisen Hyvä Terveys -lehden käsiin, sillä juttu oli todella mielenkiintoinen ja rohkea. Se avasi jälleen verhoa salaperäisen vanhoillislestadiolaisuuden taakse. Ainakin minulle tämä ”lahko” on kovin outo ja kysymyksiä herättävä, koska olen elänyt elämäni aika lailla muunlaisissa piireissä. Uteliaisuus ymmärtää toisenlaista ajattelua on kuitenkin suuri.

Kaiken kaikkiaan onnistunut keikka, ainakin minusta.

Janica