Aihearkisto: Uncategorized

Vauvan ensimmäinen vuosi

Pistänpäs pikaisesti muutaman herkkupalan Oliverin ensimmäisestä vuodesta, kun sain vanhemmilta luvan, että muutamaa kuvaa voisi vilauttaa muillekin. Oliver kävi yhteensä viidessä kuvauksessa ensimmäisen vuoden aikana ja sulatti minun sydämen joka kerta… Voi että voi lapsi olla ihana. No – katsokaa itse. 🙂

Pakettiinhan kuuluu yleensä neljä kuvausta, mutta tällä kertaa tosiaan räätälöitiin perheelle viiden kuvauksen satsi, jotta yksivuotiskuvat mahtuivat mukaan. Mukana oli myös perhekuvia ja kuvia äidin ja isän kanssa. On aina yhtä hauskaa nähdä miten vauva muuttuu todella paljon ihan parissa kuukaudessa ja kuinka he kehittyvät siitä pienestä kääröstä jo ”isoksi” yksivuotiaaksi.

❤ Janica

Mainokset

Lapsikuvaustarjous heinäkuulle!

Uudet työtilat!

Otin juuri äsken ensimmäiset kuvat uusissa työtiloissani. Pakko sanoa, että olen kyllä ainakin vielä ihan mielissään. Uudet työtilani sijaitsevat siis Talvikankaalla ja ne on koostettu meille kotiin. Tässä kyllä kävi nyt niin päin, että tästä asunnosta on enemmän neliöitä työkäytössä kuin omassa, mutta hyvä niin! Vielä omaan käyttöön jääneestä makuuhuoneestakin sisustetaan huomenlahja- ja secret box -kuvissa toimiva ”buduaari” ajan myötä.

Viikonloppuna olohuone muuttui tosiaan valokuvausstudioksi. Kaksi pitkää työpäivää neljän hengen voimin siihen meni ja ihan täysin valmista ei ole vieläkään. Idea tästä tuli joku aika sitten, kun uudet työtilat oli etsinnässä ja sopivia ei meinannut löytyä sitten millään. Istuin yksi aamu aamukahvilla sohvalla ja rupesin katsomaan tätä meidän keittiö-olohuonetilaa sillä silmällä ja pim. Tajusin, että pienempiin kuvauksiin tämä on täydellinen! Ei täällä mitään isoja ryhmäjuttuja kuvata, mutta esimerkiksi lapsi-, lemmikki-, muoto- ja huomenlahjakuvauksiin tila taittuu ihan helposti. Siitä se ajatus sitten lähti ja eipä Mikkokaan ollut vastaan, kun kysyin, että mitäs sanoisit jos asuisitkin valokuvastudiossa. Sellaisessa asunnossa, jossa ihan kaikki on mietitty kuvauksia ajatellen.

luumu

Ensimmäiseksi malliksi pääsi (joutui) koiramummomme Luru. Tässä kuvassa on käytetty pelkästään luonnonvaloa, mikä on mielestäni tässä uudessa jutussa parasta. Pimeässä hallissa voit kikkailla aina vaan salamavalolla mutta pehmeä luonnonvalo on kyllä joihinkin juttuihin vaan niin paljon imartelevampi. Nyt on siis mahdollisuus käyttää molempia! Tila on reilusti Kuutiota pienempi, mutta monipuolisempi. Aika moni morsian lähettää huomenlahjojen ideakuviksi luonnovalossa toteutettuja miljöökuvia, nykyisin sekä ne että studiokuvat onnistuvat samalla kertaa.

(Koiria pelkääville/allergikoille tiedoksi, että meillä haukut lähtee päivähoitoon, kun emännällä on kuvauksia. Eläintarhaan siis ei tarvitse tulla, tosin eläinpölyä meillä on aina. Jos se on ongelma, niin käytetään tietenkin vuokrastudiota.)

luumu2

Valokuvaajan koira on oppinut missä kohtaa kannattaa sijaita. Tässä kohtaa saattaa saada nakkia… Odotellessa voi pistää päiväunille!

Tilamuutokset ovat inspiroineet minua myös rekvisiittahankintoihin…

jakkara

Äsken rekvisiittavarasto täydentyi tällä Kartellin jakkaralla! En malta odottaa, että näen miltä tämä näyttää kaikkien eriväristen taustojen kanssa. Niitäkin on muuten tulossa entistä reilumpi valikoima, erikoisempiakin värejä.

tuoli

yksityiskohtatuolista

Tämä herkkutuoli löytyi SisuEkostudiosta Kemistä työkeikalla!

sohva

Valkoinen nahkasohva kuvauksiin on ollut haaveissani jo kauan. Kuutiolla palvellut musta versio on jo niin nähty! Tähän se ”olohuone” meillä sitten loppuukin. 🙂

puppy

Eero Aarnion Puppy on kiva yksivuotiskuvissa – kunhan joku on hollilla ottamassa kiinni. Tämä on erityisen hyvä keikahtamaan nokalleen vauhdikkaimmilla lapsilla! (Eteen voi myös aina panna vähän pehmustetta, nou hätä!)

kukat

Tästä lähtien täällä on aina myös maljakossa leikkokukkia. Niitä saa vapaasti käyttää kuvausrekvisiittana! Muovikukka ei korvaa aitoa.

isompituoli

Tämä isompi antiikkinojatuoli on upea buduaarikuvissa. Tästä lähtien myös rekvisiittojen teemana ovat aikaa kestävä design ja antiikki. Siksi, koska kuvat ovat ikuisia ja on ihan kiva, että niissä olevat esineet kestävät myös aikaa ja katseita.

Että semmoista! Miltä näyttää?

Uusi osoite ensi viikosta alkaen on siis Iltatähdentie 2 E 23, Talvikangas, Oulu. Lähetän jokaiselle tulijalle selkeät kuvalliset ajo-ohjeet, kaupungista tänne menee noin kymmenen minuuttia omalla autolla. Bussit kulkevat melkein suoraan talomme eteen monta kertaa tunnissa. Ja jos oikein hätä tulee, niin äkkiäkös minä Oulun sisältä vaikka käyn hakemassa, jos matka muodostuu ongelmaksi.

Pitää tuossa firman 5-v synttäreiden aikaan pitää avajaiset ja avoimien ovien päivä ja keksiä jotain kivaa. Se sitten kesäkuussa!

Tervetuloa kuvauksiin!

Janica

Mummoja ja pappoja! (ja asiakastyytyväisyyskyselyn fiksumpi toteutus!)

On se hyvä, että joskus sanoo asiat ääneen. Mikko nimittäin vinkkasi tuossa, että hei haloo, miksi teet siitä asiakastyytyväisyyskyselystä niin vaikean sähköpostihärpäkkeen,  kun on olemassa ilmaisia ohjelmia, joilla homma hoituu helposti. Siispä ryhdyin tänään tuumasta toimeen ja nyt kyselyyn voi vastata näppärästi netissä. Kaikkein parasta siinä on vielä se, että vastaukset eivät yhdisty yhteystietoihin, joten kehittämisen paikatkin voi antaa tulla ihan rohkeasti vaan. Ja niitä tarvitaankin, sillä tarkoitus on tehdä hyvästä paras. Yritykseni täyttää näinä päivinä neljä vuotta, joten työtä tarvitaan, että eteenpäin mennään, eikä jäädä paikalleen makaamaan ja muumioitumaan. Päätin arpoa vastanneiden joukosta kuvauslahjakortin voittajan vasta kesäkuun lopuksi, joten vastausaikaakin on hitusen enemmän, kuin aluksi luvattu 19.6. Joten ei muuta kuin vastaamaan sinä, joka olet kuvauksissa ollut!

Asiakastyytyväisyyskyselyyn pääset tästä:

http://www.surveymonkey.com/s/WK9J2XW

Tänään kävin myös palaveeraamassa syksyn ihanasta projektista, jonka saan toteuttaa yhdessä upeiden taiteilijoiden Riikka Kontion ja Suvi Mannosen kanssa. Moottorinamme on toiminut kulttuurituottaja Jaana Potkonen, joka on luovinut meidät läpi apurahaviidakon onnistuneesti. Projektin myötä toteutamme ikäihmisille taidetyöpajan, jossa he pääsevät maalaamaan näiden taiteilijoiden opastuksella ja minä teen heistä muotokuvat tutustuttuani heihin. Tavoitteena on, että he tuntisivat itsensä tärkeiksi, löytäisivät taiteilijan itsessään ja saisivat tietysti myös mielekästä ajanvietettä. Oma tavoitteeni on näyttää heille kuvien kautta, että miten ihania, arvokkaita ja kauniita ihmisiä he ovatkaan. Taiteilijoita! Projektin tiimoilta valmistamme myös näyttelyn, joka on marraskuussa esillä Haukiputaan Teatterikuopalla.

Olen tosi innoissani tästä, koska olen aina halunnut jatkaa ikäihmisistä kertovaa valokuvanäyttelyäni Elän – Olen siis olemassa, joka oli silloin vuosia sitten esillä Länsi-Pohjan keskussairaalassa ja Posion Pentik-talolla. Mummot ja papat ovat aina olleet sydäntäni jotenkin erityisen lähellä. Aika vaan ei ole riittänyt – tai sitten raha, mutta nyt kerrankin saatiin resursseja tällaisen työn toteuttamiseen. Toiveenamme on, että tämä olisi vasta pilottihanke ja saisimme toteuttaa näitä tulevaisuudessa lisääkin. Meillä on kyllä niin mahtava porukka tekemässä, että varmasti kaikki menee nappiin.

Raportoin lisää, kunhan homma etenee.

Janica

Ps. Tässäpä pari kuvaa siitä vuosien takaisesta näyttelystäni, olisikohan vuosi ollut 2007 tai 2008… 🙂

Toimintaa!

Viime aikoina olen kirjoitellut niin paljon Belovedista, lapsista jne. että nyt pitää laittaa välillä blogiin vähän rautaisempaa juttua, koska tulee niitäkin tehtyä. Kävin nimittäin tuossa vähän aikaa sitten kuvaamassa Toimintasali Voimalan markkinointikuvia. Olikin melko tiukka päivä, kun kuvasin sen jälkeen myös bodyfitness-tähti Mari Päkkilän uusia promokuvia (kuvasaldoa mm. täällä http://www.bodylehti.fi/?cid=5948). Ei tiukka siinä mielessä, että työt olisivat olleet raskaita tai ikäviä, mutta molemmat naiset, Sanna ja Mari ovat kyllä todella upeassa kunnossa. Eipä kehdannut olla menemättä salille enää niiden kuvausten jälkeen…

Voimalan Sanna kirjoitti niin hyvän blogipostauksen tänään, että nyt ristiblokkaan sen tähän:

http://toimintasalivoimala.com/?p=1233&lang=fi

Olen nimittäin itse tuolla Likkavoimalassa ja se yhteishenki siellä on kyllä mieletön. Yhdessä tuumin puhistaan, vaikka joskus tekee vähän tiukkaa jaksaa, mutta kaverin tsemppi auttaa pusertamaan viimeisetkin mehut. Ja Sannan ravintovinkeillä pitäisi näkyä tuloksia ennen kesää muuallakin kuin kyykkytekniikassa.

Tykkään Voimalan meiningistä, vaikka siellä joutuukin erilaisiin haasteisiin kuin kuntosalilla, jossa rehkiminen on kuitenkin aika yksinkertaista. Salilla käyn lisäksi silti, koska nautin siitä yksinkertaisuudesta, siellä aivot on todellakin narikassa, ainakin minulla. Kun tehdään toiminnallista harjoittelua on monesti pelissä koko kroppa ja esimerkiksi minun koordinaatiokyky on yhtä heikko kuin kuntokin, joten haasteet eivät todellakaan lopu kesken… Mutta sillä siitä pääsee, tekemällä. Joku oli kirjoittanut facebookkiin joku päivä, että kipu on sitä kun heikkous poistuu ruumiista. Se nauratti minua, koetan muistaa sen tästälähtien!

Tässäpä muutamia kuvia ja ihan vinkkinä vaan kaikille, että Voimalassa saa käydä ilmaiseksi kokeilemassa. Ostin Mikolle joululahjaksi lahjakortin sinne, että pääsee testaamaan, kun oli siitä puhunut ja lopputulos on se, että nyt olen itsekin siellä… Että varoituksena vaan, koukkuun voit jäädä! Se hyvä olo ja itsensä ylittäminen uusilla tavoilla palkitsee. Minäkin olen nykyään melko kova leuanvetäjä, mutta ei puhuta samassa lauseessa siitä, että montako kuminauhaa siinä on avustamassa… (Se kertoo jo siitä, että sinne voi mennä missä kunnossa vaan, kaikille löytyy sopivat avut jos ei tosiaan heti lähde se rankin versio.)

Ja miten tämä liittyi valokuvaukseen? Hyvin oleellisesti tietenkin, hyvässä kunnossa jaksaa henkisesti ja fyysisesti ylittää itseään myös töiden merkeissä. Eikä ammattitaudit vaivaa ihan heti.

Janica

Toimintasali Voimalan yrittäjä Sanna ja hänen miehensä Jarkko

Mieheni Mikko on vissiin kaikkensa antanut…

 

Muutto edessä!

Olen jo pitkään etsinyt itselleni ”sitä oikeaa” työtilaa. Koska kyllä se työtilan feng shui vaan vaikuttaa kaikkeen, ympäristöllä on iso merkitys. Tämänhetkinen ydinkeskustan toimisto on mielestäni ankea, eikä minulla ole huvittanut kutsua tänne juuri ketään. Viime aikoina olenkin tehnyt työt mieluiten kotoa, olen käynyt Kauppurienkadulla vain kun on ollut pakko.

Mutta! Ajat muuttuvat! Kuukauden päästä olen unelmatoimistossani. Monen mutkan kautta se viimein tuli luokseni, juuri sellainen kuin tilasinkin:

Eli tässä rakennuksessa, Rauhalassa, ryhdyn majailemaan Clementine-kummituksen kanssa. Hän kuulemma sytyttelee ja sammuttelee valoja ja kolistelee, mutta eiköhän me sinne sopuisasti mahduta kuitenkin. Onhan se hyvä, että on kotihengetär omasta takaa. Talo on rakennettu 1899, joten siinä on aivan ihana tunnelma, historian havinaa!

Huhtikuusta alkaen siis osoite on Mannenkatu 1, ihan Ainolanpuiston sylissä. Miljöö on todella upea! Ja rakennuksen ravintola pitää minut ja palaveriasiakkaat varmaan hyvin ruuissa…

Näin sitä taas toiveet toteutuu.

Nähdään Rauhalassa!

Janica

Myynnin menestystekijöitä Oulussa

Tänään oli ihan mahtava päivä. Siksi mulla pitikin tulla heti tänne kirjoittamaan, vaikka olenkin taas hiljaisuutta pitänyt. Mutta oli vaan niin siistiä.

Olin Jari Sarasvuon Myynnin menestystekijät -koulutuksessa, sekä kuvaamassa että kuuntelemassa. Kajaanin Into-talolta Ollis, näyttötutkintomestarini soitti tuossa taannoin, että jos he antaisivatkin järjestäjän ominaisuudessa Sarasvuolle jotain muuta lahjaksi kuin perinteisen kukkapuskan – minun Beloved-kuvaukseni! Voisin samalla kuvata parit kuvat heille tapahtumasta ja voisin kuunnella päivän antia. Olin tietenkin innoissani! Bisneksen kehittäminen kun on intohimoni.

Ainoa, mikä minua jännitti oli mennä sinne parinsadan ihmisen eteen luovuttamaan lahja ja kertomaan siitä. Kyllä minua sitten AHISTI! Hyvä, että ei happi loppunut kesken. Onneksi vierustoverini, Viestinnän Virittämön Marko ehdotti, että menisin sinne eteen villasukat jalassa, heitin sen ilmaan leikilläni, mutta hän oli tosissaan. Olin tietysti niillä hipsutellut koko tapahtuman, koska saappaista olisi lähtenyt järkyttävä kopina ja kohta valokuvaaja olisi ollut se show siellä. Sitten kun tassuttelin eteen mummon kutomilla sukkasilla, niin tuntui paljon kotoisammalta. Taidan alkaa käyttämään tätä kikkaa aina, kun joudun yleisön eteen, sillä vaikka olenkin aika reipas, niin kyllä parinsadan silmäparin tuijotus saa multakin puntit tutiseen ja äänen väriseen.

Mutta kun sain asiani edessä esitettyä, niin minusta ainakin vaikutti, että Sarasvuokin innostui kuvauksesta. Ainakin hän sanoi jotain tyyliin, että eipä ollut turha tämäkään päivä. (En voi laittaa suoraa sitaattia, koska minua jännitti niin, että en MUISTA. Mutta jotain sinnepäin!) Ja halasikin se minua, ei potkaissut perseelle. Ehjin nahoin siis selvisin! Nyt vain hänen ja Virpin yhteydenottoa odotellessa. Siitä tuleekin mielenkiintoinen kuvauskeikka!

Aikamoisen lupauksen hänelle annoin, että en aio tuhlata hänen kallista aikaansa, vaan teen sellaiset kuvat, että hän voi vielä vanhuksena vaipoissa muistella Virpiä lämmöllä, kun hän katsoo niitä kuvia. Ja kuten tänään opimme, niin lupaus on lunastettava!

Huh! Semmosta! Paljon muutakin oppia tuli rytisemällä, mutta vaahtoan niistä sitten joku toinen päivä – jos ehdin. Marko vitsailikin, että mitäs minä myyntikoulutuksessa teen, kun mulla on jo niin paljon töitä. Voin kyllä kertoa, että parinkin myyntikoulutuksen jälkeen se ei ole parasta antiani, mutta ehkä oma innostuneisuuteni myy asian muillekin. En silti osaa clousata ja mitäniitätermejä on. Ja sekinhän lähtee persoonasta, kuten kaikki.

Muuten täällä tosiaan pitää kiirettä töiden ja Palomieskalenteri 2012:n julkistamisbileiden ja meidän perinteisten joululahjavalvojaisten kanssa. Tulkaapa kaikki 3.12. glögille 45 Speciaaliin, moikkaamaan ja tekeen hyväntekeväisyyttä. Kuvaan siellä klo 15-21 valokuvia palomiesten kanssa ja tuotto menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen. Myös uunituoreet kalenterit on silloin myynnissä!

Jos sinulla on ehdottaa sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta illan tuotolle, niin otan mielelläni ehdotuksia vastaan! Mielellään jotain paikallista ja sellaista, jossa apua todella tarvitaan!

innosta puhkuen,

Janica

PS. Tässäpä nyt ihan nopsaan pari kuvaa Sarasvuosta puhumassa. Oli niin ihana valo, että pääsin sillä oikein herkuttelemaan! En tiiä näkyykö nuo teille taas ihan blurrina, kun en oo vieläkään tämän blogin sielunelämää ehtinyt tarkastella, harmi. Jos joku tietää, että mistä se johtuu, niin kertokaa pöljälle.