– Se olikin eilisen Kalevan uudet ylioppilaat -sivujen teemana jutussa, jonne minua maanantaina haastateltiin ja kuvattiin. Kiitos vain kunniasta, toimittaja teki loistavan jutun, vaikka tulikin vähän yllärinä ennen Rovaniemen keikkaa. Saatiinpa sinne lipsautettua sekin, ettei suutarin lapsella ole kenkiä eikä minulla, kohta viidennestä tutkinnosta valmistujalla ole valmistujaiskuvaa… VieläKÄÄN. Viimeksi jo sentään vähän yritin! Ehkä nyt tammikuussa, kun haetaan miehen ja anopin kanssa porukalla Jyväskylästä Tiimiakatemialta toikkareita, sitten varmaan pitää jo käydä kimppavalmistujaiskuva sen tuotekehittäjän tittelin kylkeen. Sammontakojien viimeiset lähipäivät ovatkin jo ensi viikolla, apua!
Eilen oltiin sitten tositoimissa, ensimmäisiä ylioppilaskuvia tekemässä nuorelle näyttelijälupaukselle, Sannimarille. Kävimme ensin metsässä, koska halusimme saada hänelle tärkeän luonnon mukaan kuviin ja sitten myös kaupunginteatterilla, jossa hän loistaa syksyllä ensi-iltansa saavassa näytelmässä tähtenä. Minusta yo-kuva on juuri se kuva, jonka pitäisi kertoa, että kuka sinä olet, minne sinä olet menossa nyt kun maailma aukeaa ja mitä sinä siitä ajattelet. Mitäpä se studiossa liukuhihnalta napattu naama, lakki ja ruusu ihmisestä kertoo. (Aika moni kertoo jopa saaneensa traumoja ko. toimituksesta, kun nyt käy niitä aiemman polven ylioppilaita muissa kuvauksissa ja tulee puheeksi… )
Tietysti miljöökuva maksaa vähän enemmän, mutta ei niin paljon etteikö se myös näkyisi lopputuloksessa positiivisella tavalla. Vertaappa vaan, studiokuva voi yllättää hinnallaan, kun ruvetaan keskustelemaan paperikuvista tai työhön käytetystä ajasta. Miljöökuvasta tulee myös usein runsaasti erilaisia vaihtoehtoja.
Olin niin iloinen Sannimarin palautteesta, että pistän siitä pätkän tähän:
”Siis voi luoja miten kauniita kuvia! Oon hirmuisen tyytyväinen. Just minun näkösiä ja sellasia ku toivoinkin. Ne teatterin edessä otetut toi tosiaan kontrastia niihin satumaisiin metsäkuviin. Voi ihana Janica, oli ihan huippua käydä kuvailemassa, sait mulle niin rennon olon ja tuntu aivanku me oltais oltu kavereita. Ylitsevuotavaa hehkutusta mutta kaikki suoraan sydämestä :>”
Ja tässä sitten pari kuvaa kylkeen.
Ottakaa kesä lämmöllä vastaan, mulla on sesonki alkanut painaa jo päälle ja juhannuksen alla viikon kesäloma tekee varmasti hyvää! Muuten lupaan olla koko kesän reippaasti töissä, ei anneta vuoden parhaiden miljöökuvausilmojen mennä ohi! Aikoja on vielä, kesäkuulle tosin viimeisiä viedään. Ehkä kaks ylioppilasta menis vielä, jos ilmaantuu, mutta sitten on täyttä kuunvaihteellekin. Noppeet vie!
Terveisin,
Janica
janicakarastiphotography.wordpress.com 