Terveisiä junan alta |

Junan allekin voi joutua monella tapaa – ehkä miellyttävin tapa on kyllä päätyä sinne kuvaamaan. Kävin JHL:n Motiivi -lehden keikalla viime viikolla VR:n Oulun uudella varikolla, jossa sain päivän ihmetellä kameran kanssa varikon elämää. Olipa mielenkiintoista! Melkoinen kompleksi!

Tässä pari kuvaa reissulta. Kerrankin poikkeuksellisesti lehtikuvaa tänne blogin puolelle.

Kuten ehkä blogin päivittymisestä taas huomaa, niin kiirettä on pitänyt. Ehdin aina sanoa, että kyllä se nyt parin viikon päästä/syksyllä/talvella/keväällä helpottaa, vaan eipä tuo töiden määrä näytä olevan laskusuunnassa. Nyt sain juuri pari isompaa lehtiprojektia valmiiksi, joten ehdin viimein vähän tekemään jotakin extraa, kuten kirjoittelemaan tänne.

Yksi alkuvuodesta kiirettä aiheuttanut projekti oli Lovely Day -häätapahtuma, joka onnistuikin kyllä yli odotusten. Se oli kymmenen yrityksen yhdessä järjestämä hääiltama Uudella Seurahuoneella. Aluksi heitimme ilmoille ajatuksen, että olisipa siistiä, jos sata ihmistä saataisiin paikalle. Noh, lopulta paikalle tuli ensimmäisen 40 minuutin aikana 400 kävijää ja arviomme mukaan koko illan aikana vierailijoita riitti noin 800. Hurja lukema! Meillä oli tapahtumassa Lets Foton Monican kanssa photobooth, jossa ikuistimme vieraita. Saimme vasta toimitettua ne kuvat, sen verran paljon niitäkin riitti. Kiitos kaikille kävijöille! Ensi vuonna uudelleen!

Lisäksi koulu on pitänyt minua osaltaan myös touhukkaana. Tässä kuva viime viikolta, jolloin kävin taas Tampereella lähipäivillä. Harjoittelimme ystävänpäivänä autokuvausta. Kyseinen mersu kuvattiin kohta kohdalta erikseen valaisemalla ja ne palat yhdistetään kuvankäsittelyssä yhdeksi kuvaksi, jolloin autoon saadaan kiillot halutulla tavalla. Tällä kerralla meno oli muutenkin kuvankäsittelypainotteinen ja sain paljon uutta oppia ja ideaa sekä Photoshopin että Lightroomin käyttöön. On mahtavaa, kun oppii uusia juttuja ja voi soveltaa niitä tähän jokapäiväiseen työhön, se todella motivoi. Minä tunnetustikaan en tykkää istua tietokoneella, vaan olen mieluummin ihmisten kanssa ja kamera kädessä. Kuitenkin taitojen päivitys virkistää sitäkin puolta ja antaa uutta potkua.

Meillä on myös mahtava VEAT-opiskelijaporukka – ihania tyyppejä ja hyvää energiaa. Olen aina niin innoissani koulupäivän jälkeen, että unetkin jää vähille, kun vaan intoilen yönkin päivällä opittuja juttuja, vaikka väsyttäisikin pitkän päivän jälkeen oikeasti ihan sikana. Ei ole siis todellakaan pakkopullaa. 🙂

Pakko vielä tähän loppuun kehaista, kun Kemissä julkaistiin ”Kemistä oon ja kehtaan sanua” -kirja, jota kävin viime vuonna kuvaamassa useaan otteeseen. Siitä tuli kyllä hieno! Tässä vielä pari kuvaa siitä projektista.